Asuntolaremontti on mittava urakka jota on syytä tarkastella myös kestävyyden näkökulmasta, tässä hiukan omia pohdintoja asian tiimoilta:
Asuntola on tyypillinen esimerkki kohteesta joka on joutunut 70-80- lukujen runtelemaksi. Vielä tuolloin ei juuri ajateltu vanhan olemuksen säilyttämistä vaan kaikkialle haluttiin ”modernia” pintaa ja vanhaa tuhottiin surutta, niinpä asuntolassa ei juurikaan ole mitään säästettävää alkuperäistä näkyvillä tai edes palautettavissa uudelleen käyttöön.
Käytännössä kaikki pinnat (katot, seinät ja lattiat) ovat sekalainen sekoitus lähivuosikymmenien ratkaisuja, nyt ne uudistetaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ei kuitenkaan alkuperäiseen ulkoasuun palaten. Tämä on jopa välttämätöntä mm. märkätilojen osalta – ne tulivat materiaaliensa puolesta käyttöikänsä päähän jo vuosia sitten. Suunnittelussa on otettu huomioon talon henki ja historia.
Asuinhuoneiden lautalattioiden ennallistaminen oli yksi vaihtoehto mutta koska rakenteissa on käytetty asbestia, tämä ei ollut mahdollinen ratkaisu. Toisaalta taas vanha lautalattia säilyy pinnoitteen alla joten mitään peruuttamatonta sen suhteen ei tehdä ja joskus vuosikymmenien päästä on täysin mahdollista palauttaa vanha lattia käyttöön.
Ylivoimaisesti suurin osa remonttibudjetista kuluu infrastruktuurin kunnostamiseen, siis sähköistys ja vesi ja jossain määrin viemäröinti uudistetaan vaikkakin viemäröinti pääosiltaan ei ole vielä lähelläkään elinkaarensa loppua joka häämöttää vasta n. 50 vuoden päässä.
Mitä sitten säilytetään ennallaan?
Remontissa säilytetään ulkopinta ennallaan, siis ikkuna- ja oviaukot pysyvät entisellään, tämä on jo museovirastonkin vaatimus. Niinikään museoviraston edustajan ehdotuksesta välipohjien eristys säilytetään eli ominaisuuksiltaan erinomainen purueristys välipohjissa pidetää ennallaan. Huonejakoa ei muuteta pysyvästi, niiden osalta siis rakennus on ennallistettavissa, sama koskee mahdollisesti tulevan hissin osalta tehtäviä ratkaisuja.
Pohjakerroksen upea kivilattia säilytetään, samoin portaikko pidetään koristeellisine kaiteineen ja portaiden osalta sellaisenaan.
Marskin huone kunnostetaan sodanaikaiseen ulkoasuunsa konservaattorin toimesta.
Mikä remontissa on kestävää?
Kestävyyttä on mielestäni se että rakennuksen tärkeimmän funktion, asumisen, laatu paranee. Rakennuksia ei yleensä ensisijaisesti suunnitella museoiksi vaan käyttöä varten, siksi mielestäni on kestävää että rakennusta mukautetaan aika ajoin kunkin ajanjakson taroeita vastaavaksi. Tämä pitää kuitenkin toteuttaa sopivasti vanhaa säilyttäen ja välttäen ratkaisuja joissa tuhotaan lopullisesti historiallisesti arvokasta. Mielestäni näin tämän remontin osalta toimitaankin, kaikki toimenpiteiden kohteet ovat ennallistettavissa, jopa pohjoispäädyn hissin rakentamista varten tehtävät ratkaisut ”kuoren” osalta.
Prosessissa on paljon sellaista mihin emme loppukäyttäjänä voi vaikuttaa, urakoitsijan vastuulla on toimia purkamisen ja uuden rakentamisen osalta kestävästi. Ainakin tällä hetkellä näyttää että tämä toteutuu – mitään ei haaskata ja turhaa purkamista ja hävittämistä vältetään viimeiseen asti.
Tämä remontti tuo rakennukselle useita vuosikymmeniä lisää käyttöikää, se on suuri asia kestävyyden kannalta. Toimivat sähkö- ja vesijärjestelyt tuovat säästöjä ja ehkäisevät mahdollisten isojen vahinkojen syntymistä: mm. vesivahinko on yksi suurimmista uhkista vanhojen rakennusten osalta, tulipalot ovat toinen. Molempien riski pienee merkittävästi kun vesi- ja sähköjärjestelmät uudistetaan. Kestävyyttä siis parhaasta päästä.
Vastaa